http://www.trendi.fi/Rss.aspx?FeedId=2&FeedParam=16290Kuka Riikka Aaltonen on tamperelainen tiedotusopin opiskelija. Tykkää pyöreistä kauluksista, Nintendo-peleistä ja tuoreista vohveleista. Ei tykkää ihmisistä, jotka käskevät muita pukeutumaan ikänsä mukaan. MITÄ Blogissa fiilistellään vintagea, modernia ja kaikkea siltä väliltä. Keskiössä on uuden ja vanhan yhdistely, indie-suunnittelijat ja inspiroivat ihmiset, jotka näyttävät viihtyvän omi ...svhttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22361http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22361Nelliina haastoi joskus marraskuun tienoilla kaikki bloggaamisen vuonna 2007 aloittaneet muistelemaan menneitä. Minun oli tarkoitus tarttua haasteeseen hieman aiemmin, mutta se itse asiassa sopii juuri tähän ajankohtaan paremmin kuin hyvin.  Luin keväällä 2007 yliopiston pääsykokeisiin. Ja selasin sivusilmällä nettiä enemmän kuin olisi ollut tervettä. Törmäsin tuolloin ensimmäisiin muotiblogehin, ja seurattuani Niotillfemiä ja Cherry Blossom Girliä innokkaasti joitakin kuukausia, päätin perustaa oman. Olin jo pitkään rakastanut katumuotia, vintagea ja pukeutumisen historiaa, mutta kukaan kaveripiirissäni ei jaksanut kuunnella juttujani. Suomalaisia muotiblogeja oli tuolloin muutamia kymmeniä. Ei ollut sponssidiilejä, ilmaislahjoja ja kaikki kirjoittajat tiesivät toisensa. Ensimmäinen blogi oli nimeltään Väärä dikotomia.  Termi tarttui alunperin mukaan logiikan luennoilta. Ajattelin alunperin, että siitä olisi tullut maailman paras hardcorepunk-bändin nimi. Maailma kiittää tässä vaiheessa, että päädyin perustamaan yhtyeen sijaan nettipäiväkirjan.   Tunsin vuoden 2007 kesän ja alkusyksyn aikana, etten oikein istu kovaa vauhtia kasvavaan suomalaiseen blogiskeneen. Hehkutin uusimpien designer-mallistojen ja ketjuliikelöytöjen sijaan vanhoja valokuvia ja vintagea. Samaan aikaan huomasin, että suurin osa lukijoistani tulee Suomen ulkopuolelta. Päädyin loppusyksystä 2007 muuttamaan Vuodatuksesta bloggeriin, ja aloittamaan blogini uudestaan englanniksi My Bloody Valentinelta lainatulla nimellä Only Shallow. Vuosi 2008 oli bloggaamisen kannalta hyvä ja huono. Bloggaajille alettiin tuolloin järjestää enemmän tapahtumia aina pienimuotoisista brunsseista ulkomaanreissuihin. Vaikka en edustanut kotimaassa sitä supersuosituinta kärkeä, minua pyydettiin mukaan lehtijuttuihin ja ihmiset tunnistivat kadulla. Pienimuotoisena harrastuksena lähtenyt juttu oli paisumassa käsistä ja ahdistuin. Jätin kirjoittamisen puoleksi vuodeksi ja keskityin muihin asioihin.  Vuosi 2009 oli uusi alku. Kaipasin bloggaamista, mutta halusin kirjoittaa suomeksi. Jätin Only Shallow'n ja aloitin Helmi otsalla-blogin. Ja se tuntui oikealta. Siinä missä ennen postasin lähinnä päivän asuja, aloin kirjoittaa kiinnostavista tyyliin liittyvistä asioista yleisemmällä tasolla. Tavoitin aika nopeasti joukon maailman mukavimpia lukijoita, jotka tuntuivat tietävät aiheistani enemmän kuin minä. Kommettilaatikko täyttyi mielenkiintoisesta linkeistä ja vinkkauksista, ja sen avaamisesta tuli valehtelematta päiväni kohokohta.   Vuosi 2010 soljui samaan tahtiin kuin edellinen. Bloggaamisesta muodostui mukava rutiini. Tyylini alkoi hiljalleen lipua astetta modernimpaan suuntaan. Pitkät kukkamekot ja vanhahtavat päähineet unohtuivat arkena kaapin perukoille, ja aloin käyttää enemmän farkkuja. Bloggaamiskipinän alunperin sytyttänyt rakkaus vintageen näkyi edelleen yläosissa, asusteissa ja blogijuttujen aihevalinnoissa.   Vuosi 2011 oli pukeutumisen kannalta paras ikinä. Tyylini hioutui loppuun, karsin vaatekaappia ronskein ottein, suunnittelin uudet hankinnat tarkasti ja olin tyytyväinen. Helmi otsalla löysi loppukeväästä uuden kodin Trendistä, jonka loistava tiimi sai kaiken tuntumaan mukavalta ja helpolta. Kuitenkin. On alkanut tuntua, ettei minulla ole enää niin paljon sanottavaa. Ehkä kaikkea voi tehdä vain aikansa. Ja viisi vuotta muotibloggaamista taitaa olla minulle tältä erää tarpeeksi. Kiitokset kaikille ihanille lukijoille. Niille, jotka ovat olleet mukana ensimmäisistä vuosista asti ja niille, jotka löysivät tänne vasta viime metreillä. Ilman teitä tämä ei olisi ollut ollenkaan niin hauskaa. Jos joskus päätän palata blogimaailmaan, lupaan laittaa sanan kiertämään joko Tumblrini tai blogin Facebook-sivun välityksellä. Toistaiseksi sanon kuitenkin näkemiin. Ja pysykää ihanina!  Translation: This is my last blog post. I'll be updating my Tumblr occasionally, but I don't think I'll be blogging again in the near future. I want to thank every single one of you for your lovely comments during these five years. Thank you from the bottom of my heart and goodbye. Stay awesome! Sun, 08 Jan 2012 23:34:42 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22360http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22360Mariia pyysi aikoinaan kommenttilaatikon puolella, että vinkkaisin hyvistä ranskalaisista elokuvista. Eihän tuollaisesta voi kieltäytyä. Olen tyyppi, jolle elokuvien (ja muiden asioiden) listaaminen on enemmän tapa olla olemassa, kuin harrastus. Ja uusi aalto on lempparigenreni heti kauhun jälkeen. (Joskin minulla on sellainen kutina, ettei listaa parhaista gore-elokuvista pyydettäisi blogin puolella ihan heti.) Koska tämä on muotiblogi, listasin pääasiassa elokuvia, joista saa inspiraatiota myös puketumiseen. Mutta ne toki toimivat, vaikkeivat hepenet kiinnostaisi pätkän vertaa.   Vivre Sa Vie (Jean-Luc Godard): Jean-Luc Godardin klassikko kertoo nuoren pariisittaren tarinan kahdessatoista lyhyessä episodissa. Nana jättää pienen lapsensa ja aviomiehensä tavoitellakseen uraa näyttelijättärenä. Rahapula ajaa Nanan kuitenkin turvautumaan prostituutioon. Saattaa kuulostaa aika kliseiseltä ja kornilta, mutta Godardin runollinen ohjaus saa hahmot heräämään henkiin.   Cléo de 5 à 7 (Agnès Varda): Elokuva kertoo nimensä mukaisesti tarinan Cléosta kello viidestä seitsemään. Nuori laulaja Florence "Cléo" Victoire odottaa kärsimättömänä lääkäriaikaa ja testituloksiian kaupungilla parin tunnin ajan. Noina tunteina Cléo tapaa erilaisia ihmisiä ja käsittelee omaa yksinäisyyttään, naiseuttaan ja kuolevaisuuttaan.   Le Feu Follet (Louis Malle): Mallen varhaistyö kertoo masentuneesta miehestä, joka yrittää löytää syyn jatkaa elämäänsä. Mutta se ei ole oikeastaan tärkeää. Tässä elokuvassa muoto jättää sisällön täysin varjoonsa. Mallen ohjaustyö on virtaviivainen, kaunis ja loppuun asti hiotun tyylikäs aina siihen pisteeseen, että millä tahansa hetkellä voisi painaa huoletta pausea, printata tilateesta kuvan ja kehystää seinälleen.  Ma nuit chez Maud (Eric Rohmer): Rohmerin henkilövetoinen elokuva pureutuu hahmojensa avulla kysymyksiin uskonnosta, ateismista, rakkaudesta ja moraalista. Mutta ei sorru kertaakaan helppoon saarnaukseen.   Les demoiselles de Rochefort (Jacques Demy): Demy oli Ranskalaisen technicolor-musikaalin kiistaton mestari. Hänen tunnetuin teoksensa lienee Cherbourgin sateenvarjot, mutta Rochefortin naisilla on erityinen paikka minun sydämessäni. Se on värikäs, iloinen ja häpeämättömän korni aiheuttamatta tippaakaan myötähäpeää. Täydellinen elokuva niille sunnuntai-iltapäiville, joina paistetaan vohveleita ja unohdetaan hetkeksi kaikki paha mitä maailmassa tapahtuu.  Jules et Jim (François Truffaut): Jules et Jim on syy, miksi ostin raitapaidan. Elokuva kertoo kahden miehen ja yhden naisen välille rakentuvasta kolmiodraamasta. Poikkeukselliseksi sen nostaa Trouffaut'n tarkka ohjaus, Jeanne Moreaun huikaiseva roolityö ja eräs elokuvahistorian parhaista ääniraidoista. Niin, ja ne helkkarin siistit raitapaidat.  Les Bonnes Femmes (Claude Chabrol): Neljä pariisilaista naista, romantiikkaa, absurdin puolelle lipsahtavaa komediaa ja tragediaa. Chabrolin elokuva on ranskalaisen uuden aallon genressä varhaisimpia töitä. Ohjaus on hieman epätasainen, mutta elokuvan kiehtova tyyli pitää otteessaan loppuun asti.  La Jetée (Chris Marker): Tätä lyhytelokuvaa saattaa olla hieman vaikea löytää, mutta en voinut jättää sitä mainitsematta. Markerin dystooppinen vision ydinsodan jälkeisestä maailmasta ja aikamatkustamisesta on kenties kauneinta science fictionia ikinä Tarkovskin Stalkerin ohella. Terry Gilliamin loistava 12 Apinaa perustuu aika pitkälti La Jetéen perusideaan ja visuaaliseen ilmeeseen.Sun, 08 Jan 2012 23:30:39 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22359http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22359 Koska olette pyytäneet, että ilmoittelisin näistä - huuto.netin puolelta löytyy muutama uusi vintage-kohde. Muun muassa pari minulle vääränlaista versiota Siitä Oikeasta valkokauluksisesta mekosta. Ehkä jollekulle teistä natsaisi paremmin?Sun, 08 Jan 2012 22:51:26 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22182http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22182Olen tehnyt tämän merkinnän nyt kolmen vuoden ajan aina tammikuun alussa. Vuoden päätyttyä tekee hyvää vähän miettiä, että mitä sitä on tullut ostaneeksi. Mitkä vaatteet ovat jääneet kaapin perälle, ja mitä ei malttaisi riisua ollenkaan. Pieni pään selvittely on tärkeää, sillä vaikken olekaan mikään vaatteita kaksin käsin hamstraava himoshoppaaja liikun aika usein vaatekaupoilla fiilispohjalta. Jos joku kolahtaa, haluan sen. Miettimättä sen enempiä käyttötilanteita tai yhteensopivuutta vanhempien vaatteiden kanssa. Kokoavien listojen tehtävä on muistuttaa, minkälaisia juttuja tulee ihan oikeasti käytettyä eniten. Ja millaiset ostokset oikeasti kannattavat. Vuoden 2011 aikana olen hankkinut vähemmän mekkoja ja takkeja kuin koskaan aikaisemmin. Panostin ennen tylsinä pitämiini yksinkertaisiin ylä-, ja alaosiin ja huomasin pukeutumisen olevan hauskempaa kuin koskaan. Ehkä tämä on sitten sitä ikääntymistä.  1. Aquascutumin trenssi löytyi eBaysta. Minulla on tätä ennen ollut ainoastaan Zaran versio perustrenssistä, ja ero on aivan huikea. Materiaali on ryhdikästä, takki pitää tuulta ja sadetta aivan hämmästyttävän hyvin, ja lisäksi se sopii yhteen ihan kaiken kanssa. Trenssi on vuoden kaikista ostoksista se, jota ilman en enää osaisi olla.2. Kitsastelin Mattheu Thovenotin ja Weekdayn yhteistyömalliston puseron kanssa koko toissa vuoden syksyn, mutta kaivoin sen lopulta viime vuoden tammikuussa alerekin uumenista. Kannatti, valkoinen paitapusero muutamalla näyttävällä yksityskohdalla on yllättävän monikäyttöinen. Helppo, mutta ei tylsä. Olen pitänyt sitä farkkujen kanssa kaikkina niinä päivinä, joina ei meinaa keksiä mitä ihmettä sitä oikein pukisi päälle. Ja niitä on kuulkaas paljon.3. Kesällä ostamani loaferit ovat ainoat korottomat kesäkenkäni, joissa ei ole korkoa. Jalat kiittävät. En ole koskaan erityisesti lämmennyt balleriinoille, mutta näissä on sitä oikeaa meininkiä. Loaferit sopivat kaikkeen ja vaikka päälle pukisi sen kaikkein lyhimmän kesämekkonsa, vaikutelma on härskin sijaan asiallinen.4. H&M Trendin nahkasortseista muotoutui koko viime kesän ehdoton suosikkivaate. Sortsit toimivat lämpimänä kautena lyhyhihaisten kauluspaitojen kanssa, nyt olen alkanut käyttää niitä paksujen ja sukkahousujen ja nilkkureiden kaverina. Lederhoseneiden tirolilaishenki toimii koko vuoden läpi. Kyllä ne saksalaiset tietää.5. 1960-luvun konjankinruskea nahkalaukku oli koko vuoden paras kirppislöytö. Se muistuttaa muotokieleltään niitä katumuotisivustojen fashinistojen käsivarsilla keikkuvia Celineitä juuri sen verran, että voi välillä leikkiä olevansa ihan vähän trendikäs. Laukku vetää sisäänsä kaikki mahdolliset muistiinpanovälineet ja yhden iäkkään MacBookin. Eli juuri riittävästi.6. Aubin & Willsin silkkipaita on ollut tämän syksyn luottovaate. 2011 taisi muutenkin olla se vuosi, jona addiktoiduin lopullisesti silkkipuseroihin. Ne laskeutuvat kauniisti, niissä ei tule koskaan liian kuuma, ja useimmat eivät edes rypisty kovin helposti.7. Musta perushame oli ostoslistallani vuosia, mutta löysin sopivan vasta nyt. Kapealinjainen yksinkertainen alaosa toimii ihan mihin tahansa yhdistettynä, ja se on laiskan pukeutujan uusi paras ystävä.8. Siitä Oikeasta pyöreäkauluksisesta mekosta on tullut jauhettua täällä blogin puolella aika paljon. Mutta vielä kerran - tämä yksinkertainen mekko on tehnyt kaikki kaappini muut mekot tarpeettomiksi. Olen käyttänyt sitä arkisin, juhlissa, baarissa ja mummolassa. Siitä saa asusteita ja kampausta varioimalla joka kerta vähän eri näköisen, eikä se ole koskaan tylsä.9. Metsästin Alexa Chungin Madewell-malliston neuletakin eBaysta. Mummomainen charmi yhdistettynä pehmoiseen mohairiin oli juuri se, mitä kaapistani puuttui. Neuleen voi heittää minkä tahansa asun jatkeeksi, ja lopputulos on aina harkitumman ja puetumman näköinen.10. Tunnustus, minulla ei ollut ennen viime syksyä kaapissani yhtäkään t-paitaa. Naisen t-paidat tuntuivat aina liian piukoilta, ja miesten paitojen pienimmät koot roikkuivat hartioista ikävästi. Olo alkoi olla kuin kultakutrilla karhujen puurokulhojen äärellä. Sitten löysin tämän Zoe Teesin version, joka on juuri sopiva. Muille täydellistä teepparia metsästäville tiedoksi, että näitä saa edelleen Asokselta roimalla alennuksella.11. Saint Jamesin raitapaita on klassikko, jonka arvon tajusin vasta nyt. Rento puuvillapaita käy vuodenajasta riippumatta kaiken kanssa,Mon, 02 Jan 2012 01:05:08 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22179http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22179Nettialet lähtivät täysillä käyntiin heti joulun jälkeen. Yleensä tässä vaiheessa ne siisteimmät löydöt on jo kerätty parempiin ostoskoreihin, ja me maijamyöhäiset nuolemme surullisina näppejämme. Tai sitten suuntaamme niihin pienempiin putiikkeihin, joista kaikki eivät vielä tiedä.  Ruotsalaisella indiemerkki Patoufilla on tänä vuonna normaalien talvialennusmyyntien lisäksi käynnissä varastojen tyhjennysmyynti.  Vanhempien mallistojen villaneuleita, nahkalaukkuja, kiilakorkonilkkureita ja laadukkaita puuvillamekkoja myydään reilusti alle viidelläkympillä. Hyvä aika päivittää arkivaatevalikoimaa kevättä varten.   Sun, 01 Jan 2012 23:45:15 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22142http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22142  Silmien rajaaminen taitaa olla se aihe, josta minulta on kyselty eniten koko blogihistoriani aikana. Tämä on kummallista, koska en kirjoita kauneusblogia tai edes koe olevani pätevä neuvomaan meikkiasioissa. Itse asiassa olen ihan käsi kaikessa kosmetiikkaan liittyvässä. Liikuttavuuteen asti. Mutta tämä merkintä voi toimia yleisenä rohkaisuna - jos minä opin rajaamaan silmäni niin kyllä oppivat ihan kaikki muutkin. Aluksi masentava osuus. Ei ole olemassa mitään taikatemppua tai salaista kikkaa, jolla nestemäiset rajaukset oppisi tekemään kerralla siististi. Voi toki olla niitä poikkeustapauksia, joiden silmä-käsi -koordinaatio on Leonardo da Vincin tasolla, ja täydellisen ympyrän piirtäminenkään ei tuota vaikeuksia. Meidän muiden täytyy vain harjoitella. Minun motoriset kykyni ovat yleisesti ottaen samaa tasoa kuin keskiverron nelivuotiaan, jolla on vaikeuksia pysyä värityskirjan viivojen sisäpuolella. Kun aloin tehdä perinteisiä kissarajauksia säännöllisesti, tökin ensimmäiset puoli vuotta itseäni kajalilla silmään joka saamarin aamu. Sitten helpotti. Olisi helpottanut nopeammin, jos olisin löytänyt heti Sen Oikean rajausnesteen.   Olen kokeillut viimeisen neljän vuoden aikana suurimman osan markkinoiden rajausnesteistä läpi. Arkikäytössä paras hinta-laatu suhde on Rimmelin Glam Eyesillä. Kapealla siveltimellä saa halutessaan aikaan todella tarkkaa jälkeä, ja pikkuvirheitä on helppo korjailla jälkikäteen. Neste on kuivuttuaan tummaa ja jämäkkää, eikä lohkeile kuten monilla muilla markettimerkeillä. Tuo tämän merkinnän kuva on otettu noin kahdeksan tunnin käytön jälkeen. Silmien sisäkulmat haalistuvat hieman, mutta ulkokulmat pysyvät kuosissa erinomaisesti. Glam Eyesin Pitkästä korkista saa jämäkän, hieman kynämäisen otteen, mikä helpottaa käyttöä eksponentiaalisesti. Esimerkiksi Lumenen Blueberry-sarjan muuten hyvien rajausnesteet pilaa onneton korkinnysä, jonka pitelemiseen tarvitsisi vähintään pinsetit. Monet merkit ovat tuoneet viime vuosien aikana markkinoille helppokäyttöisiä tussimaisia rajausnesteitä. Ja ihan rehellisesti sanottuna, useimmat ovat aika masentavia. Jälki on epätarkkaa, ja ne kuivuvat turhan nopeasti. Poikkeus on Chanelin Écritude de Chanel. Jälki ei ole ihan yhtä pedanttia kuin pensselillä, mutta hämmentävän lähellä. Rajaukset oppii tekemään nopeammin kuin perinteisellä rajausnesteellä, eikä värin levähtämisestä tarvitse olla huolissaan. Aine on hieman tyyris päivittäiseen arkikäyttöön, mutta suosittelen sitä lämpimästi niille jotka vasta harjoittelevat rajausnesteen käyttöä ja niille, jotka tekevät rajauksia osana juhlameikkiä.  Hyvän rajausnesteen lisäksi tarvitsee ehdottomasti vielä kaksi asiaa. Silmänympärysvoiteen ja ison pussillisen vanupuikkoja. Silmänympärysvoidetta kannattaa käyttää muutenkin, mutta rajausen kanssa se on välttämätöntä. Nestemäiset rajaukset kuivattavan silmäkulmien ihoa todella tehokkaasti. Jos silmänympärysvoidetta ei levitä uskonnollisella hartaudella joka aamu ja ilta silmäkulmien herkkä iho kuivuu ja rikkoutuu todella nopeasti. Apteekeissa myytävät Vichyn voidepuikot ovat tehokkaita, riittoisia ja niitä levittää yhtä nopeasti kuin perinteistä huulirasvaa. Vanupuikkoja kannattaa varata oman mielenrauhan takia muistuttamaan, että meikatessa voi ja saa mokata. Pilalle menneet yritykset pyyhkäistään nopeasti pois, ja pienet sotkut saa sipaistua siisteiksi. Lisäksi on aika lohduttavaa huomata kuinka paljon vähemmän niitä kuluu pienen harjoittelun jälkeen.Sat, 31 Dec 2011 13:51:46 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22030http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=22030Rosollit ja lohet on syöty, mutta joulunpyhiä on vielä jäljellä. Monet hiljentyvät tässä vaiheessa tuijottamaan kynttilöitä ja nauttimaan täysin siemauksin toimettomuudesta. Mutta minulla on hieman tylsää. Livahdan joka vuosi viimeistään tapaninpäivän tienoilla koneelle kurkkimaan, josko internetistä löytyisi jotain mielenkiitoista selattavaa. Tai edes jotain selattavaa. Tämä merkintä on teille kaikille kaltaisilleni malttamattomille tyypeille, joista joulunpyhissä on aina yksi pyhä liikaa.  La Mignonette on pakkolukemista kaikille yksinkertaisen tyylin ystäville. Kirjoittaja ammentaa inspiraatiota ranskalaisesta eleettömyydestä ja niistä kaikkein parhaista 1960-luvun elokuvista. Blogi päivittyy aika verkkaisesti, mutta asut, kuvakaappaukset ja taidolla rakennetut kollaasit ovat aina odotuksen arvoisia.--Jos täydellinen konjakinruskea salkku tai jämäkästä nahasta valmistettu pikkulaukku on vielä hakusessa, kannattaa vilkaista Etsyssä toimivaa Golden Poniesia. Kauppa myy käsin valmistettuja kenkiä ja laukkuja. Mallit ovat juuri riittävän yksinkertaisia toimiakseen melkein kaikkien vaatteiden kanssa, mutta riittävän mielenkiintoisia herättääkseen asun kuin asun henkiin.  Pukeutuuko pankkiiri pelkkään liituraitaan , entä onko opettajalla aina vekkihame ja pusero? Onko ihmisen ammatilla ja tyylillä ylipäätään mitään syvempää suhdetta? Industry of One pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin. Sivustolla haastatellaan eri aloilla toimivia mielenkiitoisia ihmisiä, ja yritetään samalla selvittämään kuinka ammatinvalinta, tyyli ja elämäntyyli muokkaavat toisiaan.  Nerd Boyfriend on netin paras tyylisivu miehille ja niille, jotka haluaisivat käydä melkein päivittäin varkaissa poikaystävänsä kaapilla. Sivulle on kerätty kunnioitettava määrä kuvia historian tyylikkäimmistä herroista aina Le Corbusierista Nick Caveen. Nerd Boyfriendin selailu käy myös kätevästä pikakurssista 1900-luvun miestenmuodin historiaan.  Jos lanttulaatikko painaa vielä vatsan pohjassa, käy vilkaisemassa Arcade Firen tuorein musiikkivideo. Sen näkee ainoastaan avaamalla web-kameransa, ja tanssimalla. Pieni mutta kiihkeä jammailutuokio on omiaan sulattamaan  kaikkein raskaimmat jouluruuat.Sun, 25 Dec 2011 23:00:13 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21932http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21932 Terveiset Tampereen hämärimmän olohuoneen nurkasta. Tänään päällä oli täälläkin useean kertaan vilahtaneet Jeffrey Campbellin nilkkurit, Minimarketin musta perushame, Madewellin neuletakki ja vanha ruskea koululaukku. Valkoinen silkkipaita sen sijaan on uusi, ostin sen tällä viikolla Pelastusarmeijan kirpputorilta viidellä eurolla. On siinäkin. Puhuu vaatemäärän karsimisesta, ja painuu heti perään hamstraamaan puseroita. Kun kirjoitin sunnuntaina vaatekaapin editoimisesta, kommenttiboksin puolella viitattiin periin kertaan Dead Fleuretteen. Norjalainen bloggaaja kirjoittaa kauniisti laadusta, suunnittelee jokaikisen vaateostoksensa etukäteen pedanteilla listoilla ja tulee toimeen reilusti alle viidelläkymmenellä vaatekappaleella. Täytyy myöntää, minäkin fanitan. Mutta en silti lähtisi toteuttamaan niin äärimmilleen viritettyä minimalismia. Katsokaas, minusta ihmisellä saa ja pitää olla käyttövaatteita. Ainoastaan käyttämättömät vaattet ovat ongelma. En tiedä kuinka moni on yrittänyt viettää vuoden samassa silkkipuserossa, mutta jälki ei olisi kaunista. Vaatteen täytyy toki kestää kulutusta, mutta minkään valtakunnan pukine ei kestä päivittäiskäyttöä ikuisesti. Puhun nyt kokemuksesta. Olen todella laiska ostamaan kenkiä ja käytän suurimman osan vuodesta yhtä tai kahta lempiparia. Virhe. Liian kiihkeä käyttö on tuhonnut minulta useammat suosikkikengät kuin  kesäfestarit, loskakelit ja ensimmäisten opiskeluvuosien kosteimmat tanssi-illat yhteensä. Jos niitä lemppareita on vähän enemmän, kaikki selviävät ehjinä pidempään. Etenkin se omistaja. Siinä ei nimittäin ole itku ja hammasten kiristys kaukana, kun Maailman Siistein juttu sanoo lopulta rrräts.Wed, 21 Dec 2011 15:24:39 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21873http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21873  Olen pienten riipusten ystävä. Siitä huolimatta olen tuntenut koko syksyn käsittämätöntä vetoa kaikkeen karskiin ja geometriseen. Vähän suuria ympyröitä, kolmioita, kuutioita tai muista ala-asteen matikantunneilta tuttuja perusmuoja ja meikä on ihan myyty. Näyttävät riipukset ovat yksinkertaisen yläosan paras kumppani. Peruskauluspaidassa on ihan uutta meininkiä, kun kaulassa roikkuu kilo metallia. Metsästin pari kuukautta sitä juuri oikeanlaista riipusta ketjuliikkeistä, mutta kaikki tuntui masentavan muoviselta. Aloin nuuhkia hieman nettitarjontaa, ja selvitellä mistä ihmeestä niitä hienoja koruja oikein saa. Verkkoon tarttui muutama mainio kauppa, joista on toivottavasti iloa myös teille.  1. Emedemarta valmistaa yksinkertaisia koruja puusta ja metallista. Riipusten geometriset kuviot sahataan ja maalataan käsin. Tällainen vanha Zelda-fani ei voi olla arvostamatta kolmiokorujen vahvoja triforce-viboja.2. The Vamoose antaa vanhalle tavaralle uuden muodon. Kaupan riipukset ja korvakorut tehdään ajan saatossa rikkoutuneiden vintage-korujen jäännöksistä. Suurin osa koruista on uniikkeja, ja hienoimmat myydään nopeasti päältä. Onneksi nettikauppa päivittyy aika usein.3. Laura Lombardi hyödyntää Vamoosen tapaan kierrätysmateriaaleja. Vanhojen korujen ketjut ja kivet saavat toisen mahdollisuuden osana raskaita riipuksia. Näyttävät asennekorut toimivat arkipaitojen lisäksi myös juhlamekkojen kavereina.4. Garnett Jewelry tekee joka syys-, ja kevätkausi pienen korumalliston. Yksinkertaisen kauniit korut tehdään käsin, ja ketjut muokataan pyydettäessä juuri oikean pituisiksi. Jos jollakulla sattuu olemaan vinkkejä netin parhaista korukaupoista, niin jakakaa ne ihmeessä kommenttiboksin puolella minullekin. Tämä korukuume ei ole hellittämässä hetkeen.Mon, 19 Dec 2011 15:17:33 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21828http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21828  Tämä vuosi loppuu kahden viikon kuluttua. Uuteen vuoteen siirtyminen tarjoaa hyvän tilaisuuden pieneen itsereflektioon. Mitä olen saanut aikaan, ja mitä haluan seuraavan vuoden aikana tehdä. Tyylin osalta se tarkoittaa ainakin minulle tiukkaa vaatekaapin editoimista.Uskoin joskus että mitä enemmän on vaateita, sen helpompaa on löytää jotain mukavaa päällepantavaa. Lopputulos oli pursuileva vaatekaappi, ja paljon harkitsemattomia harhaostoksia. Liian monen turhautavan kiireaamun jälkeen päätin karsia vaatteiden määrää rankalla kädellä. Pukeutuminen muuttui helpommaksi ja mukavammaksi jokaisen kirpputorille viedyn kassillisen myötä. En ole aikoihin kadehtinut Carrie Bradshaw -tyyppisiä vaatehamstereita, jotka keräävät keskiverron opiskelijakämpän kokoisen komeronsa täyteen designia. Ihailen ihmisiä, jotka onnistuvat luomaan hyvin rajatun ja kompaktin vaatevalikoiman oman tyylinsä ympärille. Pienen palapelin, jonka jokainen osa sopii yhteen.Niin, saumattomasti yhteensopiva vaatekaappi ei ole vain skandinaavisten minimalistien ja Patrick Batemanin luoma urbaanilegenda, jossa komeroon kootaan ainoastaan mustia kaapumekkoja tai hävyttömän kalliita pukuja. Sen voi luoda ihan millaisen tyylin ympärille tahansa. Naistenlehtien klassikkolistat ovat hyvä lunttilappu, mutta ensisijaisesti ehdotan seuraavaa ajatusleikkiä. Heräät aamulla siihen, että naapurin pyromaani roihauttaa komeroosi Aku Ankasta tutun kuutiopalon. Alusvaate-, ja sukkalaatikkoa lukuunottamatta jäljelle jää pieni kasa tuhkaa. Uuden kokoelman selkärangaksi on valittava kaksikymmentäviisi vaatetta, joilla pitää pärjätä seuraava vuosi.Jos listauksen tekee loppuun, käsissä on oman tyylin ydin. Henkilökohtainen versio niistä lehtien pakkohankintalistoista. Samalla saattaa oppia jotain uutta omasta maustaan, siitä mitä jo omistamiaan vaatteita arvostaa eniten ja siitä, mitä oikeasti tarvitsisi niiden parin sesongin muotivillitysten sijaan. Ajattelin käyttää omaa listaani ensi vuoden ohjenuorana. Sijoittaa puuttuvien palasten laatuun, ja jättää muut jutut kauppaan toisten löydettäviksi. Tavoitteena on jonain päivänä avata vaatekaappi ja huomata, etten oikeasti tarvitse enää yhtään mitään.  1. neule Aubin & Wills, 2. villapaita Aubin & Wills, 3. villatakki Aubin & Wills4. silkkipaita Aubin & Wills, 5. farkut Nudie High Kai, 6. kauluspaita Steven Alan 7. villakangastakki Sandro, 8. lähettilaukku H&M, 9. nilkkurit Topshop, 10. tweedtakki Topshop11. kukkamekko Paul & Joe Sister, 12. pallomekko Steven Alan, 13. pitsimekko Steven Alan14. raitapaita Saint James, 15. Loaferit Bass, 16. musta hame Le Mont st. Michael17. paita Liberty, 18. hattu Mylabel, 19. kengät Asos 20. vyö Topshop, 21. hame Ralph Lauren Black Label22. trenssi A.P.C., 23. nahkavyö Asos, 24. laukku Asos, 25. mekko Sonia by Sonia RykielSun, 18 Dec 2011 03:16:45 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21790http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21790Vastarannan kiiski seisottaa farkkusortseja koko kesän kaapissa, ja pukee ne tyytyväisenä joulukuussa paksujen sukkahousujen kanssa. Pari vuotta sitten kesän lempivaatteni olivat mustat villakangashousut. Äiti kyllä yritti opettaa pukeutumaan vuodenajan mukaan, mutta minulla taisi olla liian kiire tankata dinosaurusten latinankielisiä nimiä kuunnellakseni.  Ja ihan rehellisesti, minusta varsinkin vaaleat farkkusortsit toimivat paremmin sukkahousujen kanssa kuin pelkiltään. Ne luovat kivan kontrastin, eikä tarvitse miettiä onko alaosa riittävän asiallinen luentosaleihin. Lisäksi vanhojen Levisten jämäkällä ysäridenimillä on olemusta kohottava vaikutus. Nykyajan elastaanifarkut rohkaisevat röhnöttämään, näissä on pakko seistä selkä suorana. Työasentokin kohenee kummasti. Eipähän tule vastaisuudessa tarvetta sijoittaa Salli-satulatuoliin, kun kirpputorit ovat täynnä vanhoja tuunaamiskelpoisia farkkuja.Fri, 16 Dec 2011 13:35:28 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21745http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21745 Jotkut vaatteet ovat melkein eikä just. Esimerkiksi tämä tweedkankainen vintagetakki. Kun löysin sen ajattelin, että se olisi hyvä pari kaapissa lojuville pitsimekoille, ja toisi vähän vanhahtavaa ilmettä iänikuisille kauluspaita-ja-pillifarkut -yhdistelmille. Se jäi silti käyttämättömänä kaapin perälle. Takki tuntui vihreine ruutuineen ja puunvärisine nappeineen kuulevan enemmän englantilaisille nummille kuin kaupunkiympäristöön. Ennen takin kiertoon laittamista päätin kuitenkin tehdä hieman nappikauppaa.   Pienet metalliset ankkurinapit löytyivät Hakanieman hallin Punaisesta langasta. Sen järjettömän valikoimansa edessä tällainen lapsuutensa mummon seurassa ompelikaupoissa roikkunut tyyppikin meni hieman hämilleen. Täytyy sanoa, että kannatti. Pienen kosmeettisen toimenpiteen jälkeen takki on tuhat kertaa parempi. Ja mikä tärkeintä, tällainen pienemmän mittakaavan tuunaus onnistuu myös kaltaisiltani kädentaidoiltaan rajoittuneilta ihmisiltä. Ehkä samaa projektia pitäisi harkita myös niille tylsimmille kaapin perällä lojuville neuletakeille? Wed, 14 Dec 2011 18:50:00 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21666http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21666kuvat: stockholmstreetstyle, lilanna, sylvie-vartan En osaa käyttää rannekelloja, vaikka sain ensimmäisen kelloni 6-vuotiaana. Se oli vaaleanpunainen Flik Flak, jonka viisareina toimivat lyhyt akka ja pitkä ukko. Voi luoja se oli hieno. Kello piti laittaa aina vasempaan ranteeseen, jotta oppisin samalla kumpaan suuntaan pitää katsoa ensin katua ylittäessä. Valitettavasti olin jo lapsena toivottoman hajamielinen, kello jäi aina aamutohinoissa yöpöydälle. Ehkä sen takia en oikein vieläkään hahmota ajankulua, ja erotan oikean vasemmasta vasta ankaran pohtimisen jälkeen. Näin 25-vuotiaana on aika antaa rannekellolle uusi mahdollisuus. Rannekellon vilkaiseminen on nopeampaa kuin kännykän jatkuva kaiveleminen laukun pohjalta. En oikein lämpeä sellaisille rannekorumaisille tyttökelloille, mutta Casion riuskoissa unisex-kelloissa on sitä jotakin. Ne luovat hauskan kontrastin tyttömäiselle tyylille ja muistuttavat niistä parhaista kasarileffoista, joissa digitaalinen rannekello edusti modernin kehityksen terävintä kärkeä. 1. asos.com, 2. asos.com, 3. americanapparel.net, 4. americanapparel.net Vanhahtavia Casioita ei tarvitse haeskella kirpputoreilta, sillä retrobuumin ansiosta niitä saa suurinpiirtein joka toisesta nettikaupasta. Minun tapauksessani sellainen löytyi äidin laatikoista. Ehdasta kasarikellosta löytyy kaikki herkut kalenterista, herätyskellosta ja sekuntiajastimesta aina kuun eri vaiheita kuvaavaan pikkunäyttöön ja taustavaloon. Se oli kuulemma aikoinaan "tosi moderni". Uskotaan. Tämä tekninen härveli saa heti pattereiden vaihdon jälkeen uuden elämän hopeakorujen kaverina. Mon, 12 Dec 2011 11:56:17 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21648http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21648Joskus parhaat asiat löytyvät omasta kaapista. Näin alkuviikosta Helsingissä tavattoman tyylikkään tytön. Hänellä oli punaista huulipunaa, Marimekon pallokuvioinen huppuhattu ja maailman hienoin harmaa viittatakki. Hiiviskelin hetken aikaa hänen perässään Stockmannin herkussa tarkoituksenani vaatia saada tietää mistä ihmeestä saa niin kauniita takkeja. Luovittuani itseni puhutteluetäisyydelle tajusin, että minulla on sama takki. Tosin kamelinruskeana. Käytin sitä tauotta lähes koko viime talven ajan. On omalla tavallaan onni asua maassa, jossa vuodenajat vaihtuvat. Ainakin tällaisesta kultakalan muistilla varustetusta tyypistä edellisen talven vaatteet tuntuvat ihan uusilta kuuden kuukauden käyttötauon jälkeen. Kun palasin Tampereelle, loska oli nielaissut koko kaupungin. Narisemisen sijaan ryntäsin into piukassa varastoon kaivamaan vanhaa lempitakkia talviunilta. Kyllä tätä muutaman kuukauden kestää. Sun, 11 Dec 2011 15:40:13 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21640http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=216401960-luvun ihanien naisten hehkutus jatkuu tällä tontilla. Aiemmin olen kirjoittanut mm. Francoise Hardysta ja Jean Shriptonista. Nyt vuorossa on maailmanhistorian suloisin superblondi Sylvie Vartan.  kuvat: 1.-4. sylvie-vartan, 5. abientotmonbeau, 6. themodsquad Sylvie Vartan oli oman aikansa pop-ilmiö. Bulgarialaissyntyinen nainen nousi kuuluisuuten vuonna 1961 Ranskan television "twistaavana koulutyttönä".  Myöhemmin hän nousi yhdenksi yé-yé-poppiksen suurimmista tähdistä France Gallin ja Francoise Hardyn ohella. Vartanin tyyliin kuuluivat lyhyet mekot, pyöreät kaulukset, rusetit ja tupeerauskammalla pörheäksi pöyhitty vaalea polkkatyttö. Se oli viekoittelevan lolitamainen ilman överiksi vedettyä pikkutyttömäisyyttä. Tyylin tärkeys korostui myös Vartanin live-esiintymisissä, sillä jokaiseen kappaleeseen kuului oma tarkoin harkitty puvustuksensa. Vartanin show'ssa juostiin sermin taa vaihtamaan vaatteita kauan ennen Madonnoita ja Lady Gagoja. Vartanin tyyli oli 1960-luvun lopun Euroopassa niin tunnettu, että ainakin Ranskan ja Italian lehtisarjakuvissa vilisi Sylvie Vartan-karikatyyrejä. Jos tupeeraa hiuksensa hieman maltillisemmin ja unohtaa ne kaikkein kiiltävimmät tekonahkasaappaat, Vartanin tyyliä voi soveltaa helposti nykypäivään. Tarvitaan ainoastaan kapeat tummat housut, kiiltonahkaiset housut, pyöreäkauluksinen paita ja pitkä riipus. Minä en tosin kieltäytyisi myöskään tuosta toisen kuvan muhkeasta muumimammalaukusta. kuvat: 1.-2 sylvie-vartan 3. the60stwist ,4. aconversationoncoolSun, 11 Dec 2011 00:19:06 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21602http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21602Anteeksi pieni blogitauko, olin Helsingissä toimivan WLAN-yhteyden ulottumattomissa. Pahinta tässä oli, että törmätessäni puhelimellani nettiä selatessani kaikkeen älyttömän siistiin, en päässyt välittömästi jakamaan asioita tänne. Nyt voin ottaa vahinkoa vähän takaisin. Aloitetaan Dress Upin tämänsyksyisestä lookbookista.  Austraalialaisen Dress Upin takana on suunnittelija Stephanie Downey. Hän pyrkii luomaan yksinkertaisia, mutta hienovaraisen naisellisia vaatteita. Syyskokoelma on kuin oodi niille kirjaston nurkissa viihtyville älykkötytöille, jotka tilaavat salaa Vogueta ja selaavat iltateen ääressä net-a-porteria. Sellaiselle yksityiselle hiljaiselle turhamaisuudelle, jossa omasta tyylistä ei pidetä meteliä, mutta nautitaan täysillä jokaisesta kauniisti laskeutuvasta silkkipuserosta ja oikean sävyisestä huulipunasta.Thu, 08 Dec 2011 23:05:12 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21436http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21436Teen viime hetken pikapakkausta Helsingin reissua varten. Ehdin kuitenkin napata lupailemani kenkiintuijottelun Siitä Mekosta. Tiedättekö sen tuntee, kun löytää jotain niin perinpohjaisen siistä, että olisi valmis myymään kaiken muun pois? Nyt minäkin tiedän. Tyytyväisyyttäni ei vähennä edes kaveripiirini vitsiniekkojen suosima goottilolita-herja.  Perusasiallisesta pohjavireestään huolimatta tuo mekko on yllättävän monikäyttöinen. Kiilakorkonilkkureiden ja avoimen sotkutukan kanssa meininki on ihan eri kuin vaikkapa perinteisellä beehivella ja loafereilla. Voi kuulkaa, tätä tulette näkemään vielä ihan liikaa.Fri, 02 Dec 2011 14:35:20 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21422http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21422Nyt sitten eletään jo joulukuuta. Ei uskoisi, kun katsoo ulos. Monet haikailevat lumipeitteen perään, mutta minä olen salaa onnellinen kuivasta asfalttista nilkkureideni alla. Lämpimät kelit antavat myös hyvän syyn fiilistellä syysvaatteita pitkälle loppuvuoteen. Eräs ehdottomista suosikkikokoelmistani oli brittiläisen Lavenhamin käsialaa.  Lavenham aloitti toimintansa vuonna 1969 tekemällä hevosille tilkkupeitteitä ja pukemalla tallipojat tikkiliiveihin. Nelisenkymmentä vuotta vierähti ja tätä nykyä toiminta on on kasvanut, ja perinteiset elementit on modernisoitu osaksi mallistoja. Syyskokoelma näyttää, etteivät tikkitakit ole enää Stockmannin herkussa parveilevien mummojen yksinoikeus. Perinteisestä kankaasta on tehty trenssejä duffeleita ja hameita. En ollut koskaan heppatyttö (tykkäsin enemmän dinosauruksista), mutta brittiläinen käsityö lämmittää aina sydäntä. Tikkiduffeli jäänee kummittelemaan vähävaraisen opiskelijan päiväuniin pitkäksi aikaa. Pahinta ikävää voi onneksi lievittää kokeilemalla tuota hurmaavasti pään sivulla keikkuvaa nutturakampausta. Se on onneksi ilmaista.Thu, 01 Dec 2011 23:12:29 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21382http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21382Muistatteko kuukauden takaisen merkinnän, jossa haikailin sen oikean valkokauluksisen mekon perään? Olen metsästänyt viimeiset viisi vuotta mustaa mekkoa juuri tientynlaisilla hihansuilla ja pyöreillä kauluksilla. Nyt voin sanoa, että paistaa se päivä risukasaankin. Ainakin, jos sitä risukasaa malttaa pöyhiä tarpeeksi.  Mekko löytyi lopulta eBayn kautta houstonilaiselta vintagekauppiaalta. Se on merkkilapusta, vanhasta vetoketjusta ja hakasista päätellen kotoisin kultaiselta 1960-luvulta. Materiaali on paksua vuorillista samettikangasta ja kalukset ovat silkkiä. Niin, ja istuvuus hartioista, pituus, hihojen mitoitus - kaikki täydellistä. Ja minä olen ollut yhtä hymyä. Pakkomielteen puolelle lipsahteleva neuroottinen haeskelu kannattaa aina. Tarkempia kuvia asujen yhteydessä piakkoin. Olen hieman liian epäcooli Courtney Loveksi, mutta tänä syksynä kelpaa olla Wednesday Addams.Wed, 30 Nov 2011 20:58:41 GMTRannahttp://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21349http://www.trendi.fi/blogit/nimi/Helmi-otsalla/postaus/?BlogEntry=21349Kiitokset kommenteistanne eiliseen merkintään. Oli huojentavaa kuulla, että tunkkaiset sisäkuvat ovat lähinnä bloggarin päänsisäinen ongelma. Siitä innostuneena viritin kameran kirjahyllyyn (humanistinen low tech -versio jalustasta), ja napsin pari kuvaa puolivirallisesta arkiunivormusta.  Niinä päivinä kun en asu nahkahameessa, pukeutumiseni nojaa elementteihin pillifarkut ja kauluspaita. Jos on kylmä tai haluan muuten vain revitellä, kauluspaidan päällä on neule. Tiedän, olen tylsä. Kesällä arkipukeutumisen urautuminen oli helppo ohittaa olkihatulla. Se teki mistä tahansa paitajafarkut -yhdistelmästä vähän mielenkiintoisemman näköisen. Syyshatuilla sama ei onnistu. Tai ehkä onnistuisi, jos en tuntisi oloani typeräksi istuessani sisällä villahattu päässä. Ostin kuukausi sitten pahimpaan vaihtelunnälkään muutaman parin erilaisia nilkkasukkia. Vajaamittaisten farkkujen kanssa yleisfiilis muuttuu yllättävän paljon riippuen siitä onko valko-, harmaa tai mustasukkainen. Kaipaisin kuitenkin vielä jotain lisää. Kertokaas kaikki farkkuihin jumiutuneet tyyliniekat, miten te saatte arkeenne vaihtelua? Pitäisikö tässä hakea lisää sukkia ja harjoitella  kampausten tekemistä vai oppiiko niitä huopahattuja koskaan käyttämään sisällä?Tue, 29 Nov 2011 16:11:57 GMTRanna