Armaat,
Että mulla on ollut niin huono omatunto tän blogin laiminlyömisestä!
Teen nyt keväällä Ylen kakkoselle Hehku-nimistä hyvinvointiohjelmaa ihanien Kitin (Kokkonen) ja Emilia (Vuorisalmi) kanssa ja se proggis on lähtenyt liikkeelle juuri niin dynaamisesti kuin isot, aloitettavat proggikset nyt lähtevät. Etenkin kun elämässä on kaksi pientä tyyppiä, edes suhteellinen itsekuri ei lisää vuorokauteen tunteja. Samaten omalta mukavuusaluelta – toisin sanoen kotiäidistä telkkarikasvoksi – adaptoituminen syö energiaa. Mutta valitus sikseen, pestihän on yksi makeimmista koskaan elämässäni.
Ilman sitä en olisi esimerkiksi kuullut tätäkään anekdoottia: kuulemma kaukana kaukana on maa, oikeastaan saari, jossa koko kylä kerääntyy vastasyntyneen vauvan ympärille ja kuulostelee ja tarkkailee, millainen uusi yhteisön jäsen on. Sitten joku aloittaa laulun, vauvan ihan oman laulun, johon hiljalleen kaikki yhtyvät niin, että siitä syntyy valtaisia hymni. Tätä lapsen omaa laulua hänelle lauletaan aina kaikissa tärkeissä elämän käännekohdissa kuin myös silloin, kun hän tekee jotain kyseenalaista. Ihminen oma laulu muistuttaa häntä siitä, kuka hän on, ja siten laulu lauletaan viimeisen kerran, kun vietetään hänen hautajaisiaan.
Minuun tarina teki niin voimakkaan vaikutuksen, että liikutun kun vain ajattelenkin sitä. Minusta on itsestään selvää, että meistä jokainen on laulun arvoinen, mutta on eri asia, että tajuatko sinä kuunnella lauluasi. Vaikka meillä ei noin kaunista tapaa olekaan, niin ainutlaatuinen laulu syntyi silloin kun sinä synnyit. Kuuletko sen?
Voi että tämä on vaikeaa. Myöntää, että juu, blogi on selkeästi ollut paussilla tämän vuoden alusta asti. Ettei ihminen, jolla on intensiivinen uusi projektityö ja kaksi pientä lasta, pysty kaikkeen. Vaikka sitä toivoisi. On vain kerättävä pokkaa pitää tuumaustaukoa. Että sitten olisi taas jotain uutta annettavaa. Tänä keväänä on tapahtunut niin paljon, että minun pitäisi pitää itseni kanssa jokin henkinen inventaario. Mitä olen oppinut, mitä on vielä oppimatta. Telkkarityö on ollut ekstrovertille, jopa ujolle ihmiselle huikea, kylmäävä trippi näkyvänä olemiseen, niin konkreettisesti kuin kuvainnollisesti. Olla katseen kohteena, olla kritiikin kohteena, olla hetkessä, heittäytyä. Olla ajattelematta, analysoida.
