Joo, okei? Tiedätkö, miten ja missä nuo iPodit tehdään? Kivaa? Hyvää elämää? Not.
On useita tapoja edistää hyviä asioita ja elää hyvää elämää. Minun omaani ei kuulu Apple-tuotteiden boikotoiminen — eikä minkään muunkaan asian aktiivinen boikotoiminen.
Tässä maailmassa käytetään hurjan paljon aikaa syyttelyyn ja sormella osoitteluun, roskakasojen tonkimiseen ja vikojen etsimiseen. Kuka tahansa osaa luetella epäkohtia ja levitellä paheksuvia katseitaan.
Minä olen lähtökohtaisesti kiinnostuneempi ratkaisuista kuin ongelmista. Tiedän myös, ettei ongelmia voi ratkaista ajattelemalla samalla tavalla kuin niitä luodessa.
Joo, olet ihan oikeassa siinä, että kommenttini oli toki kärkevä; pahastuin ja ärsyynnyin, kun blogissa, josta pidän, olikin yhtäkkiä tällainen mainospostaus. Aktiivinen boikotoiminen (mitä se edes on?) on kuitenkin ihan eri asia kuin mainostamatta jättäminen. Ihmettelen, mitä varten hyvää elämää käsittelevässä blogissa pitää mainostaa Applen tuotteita, kun itse luen hyvän elämän käsitteeseen kuuluvaksi myös eettisyyden. En itse boikotoi Applea tai mitään muutakaan, mutta pyrin olemaan tukematta ja hehkuttamatta brändejä, jotka toimivat mielestäni eettisesti ja ekologisesti katsoen kyseenalaisesti.
Apple-tuotteiden tuottamisen ja muun ihmisiä ja ympäristöä tylysti hyväksikäyttävän teollisuuden ajattelutavassa korostuu mielestäni piittaamattomuus - ei ilkeys - ja piittaamattomuutta osoittaa mielestäni myös tämäntyyppiset postaukset. Ei tämä ainakaan mitään ongelmanratkaisua ole, vai missasinko jotain?
Moikka Sanna, tapani ajatella ja elää on erilainen kuin sinulla, ja se on ihan ok, eikö vain? Kiitos kommentistasi ja hyvää syksyä!
Joo, saat minun puolestani elää ja ajatella ihan niinkuin lystäät. Mutta joskus kannattaa miettiä pari kertaa, millaisia juttuja tahtoo mainostaa ja hehkuttaa oman blogin lukijoille. Hyvän elämän blogissa Apple-mainokset tuntuvat vähän kököiltä, kun tietää, miten monen elämän mielekkyyttä kyseinen firma kaventaa.
Hei, sori. Piti tulla tänne pyytämään anteeksi, kun jäin miettimään käyttäytymistäni. Olin kohtuuton ja hölmö aukoessani täällä päätäni; lähtökohtaisesti tahdoit tietysti vain näyttää täällä blogissasi söpön kuvan ja kivasta musankuunteluhetkestä, etkä mainostella iPodeja. Omassa elämässäni olen panostanut hirveästi siihen, että kuluttaisin eettisesti, joten joskus harmittaa muiden ihmisten ajattelemattomuus. Mutta kommenttini olivat asiattomia ja epärelevantteja, eikä tapanani ole yleensä hermostua näin, sori siis. Voit puolestani hyvin vaikka poistaa ne.
Moikka Sanna, suotta pyytelet anteeksi. Mikään aihe tai näkökulma ei ole kielletty tässä blogissa. Ja on mahdotonta, että kirjoittaisit jotakin, mitä minun ei kuuluisi lukea (:
Jotta voisit ymmärtää näkökantaani edes hiukan, tahdon korostaa, että minä en usko, että olemme täällä korjaamassa rikkinäistä maailmaa. En edes usko, että maailma on rikki.
Kieltäydyn myös itsepintaisesti uskomasta, että maailmassa olisi absoluuttisesti oikeaita tai vääriä asioita. Jos olisi, kuka ne oikein saisi määritellä? Kuka saisi päättää, mikä on oikea tapa elää, mitä meidän kuuluu syödä, minkä merkkisellä autolla meidän kuuluu ajaa, miten kasvattaa lapsemme ja mihin jumalaan uskoa. Jos lasi on puolillaan vettä, kuka saa päättää, onko se puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Pystymme yksilöinä tekemään paljon maailman oikeudenmukaisuuden ja rauhan edistämiseksi, mutta valtamme rajoittuu vain omiin toimiimme. Aina kun alamme kertoa muille, miten heidän tulisi elää — vaikka motiivimme olisi kuinka hieno — ikään kuin otamme kaikkitietävän roolin, joka syö alkuperäistä pyrkimystämme edistää rauhaa ja tasa-arvoa. Ihmiset tappavat toisiaan riidellessään siitä, mitä jumalaa meidän tulisi rukoilla.
Minä uskon, että me kaikki teemme parhaamme niillä eväillä, mitä meillä kulloinkin on. Ja että parasta, mitä voimme tehdä ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi on pitää huolta itsestämme ja voida itse hyvin.
Rikkinäisinä meistä ei ole mitään apua kellekään. Kun voimme hyvin, meillä ei ole tarvetta moittia tai sortaa toisia, vaan levitämme ympärillemmekin hyvinvointia ja sopusointua.
Sara, sulla on tosi kaunis kuva maailmasta. Oma maailmankuvani on selvästi synkempi, kun olen nähnyt aika paljon kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta ympärilläni asuessani Afrikassa tai työskennellessäni Itä-Helsingissä maahanmuuttajien parissa. Oma elämäni on täydellisen kunnossa ja tunnen olevani erittäin onnellinen ja etuoikeutettu, mutta samalla koen painetta ajaa niiden ihmisten puolia, joilla ei siihen ole itse mahdollisuutta. En tiedä, mikä siihen on oikea tapa; maailman ongelmia ei ratkota pelkällä hyvällä tahdolla, mutta ei tällaisesta päänaukomisestakaan, mitä edellä tein, taida oikein olla apua :) Henkilökohtaisella tasolla olen varmasti tarjonnut tukea ja lohtua monelle vaikeassa tilanteessa elävälle, mutta tuntuu pahalta ajatella, millaisia asioita tuen esimerkiksi kulutusvalinnoillani; näen vaate- ja elektroniikkateollisuuden toiminnassa paljon puhtaasti väärää, ihmisoikeuksien polkemista ja ympäristövaikutusten ignooraamista. Uskon, että maailmassa on paljon hyvää, mutta myös vääryyttä, johon tulisi puuttua. Ja edelleen, tapani edellä ei ollut mitenkään oikea; se oli pelkkää hermostumista huonolla hetkellä. On siis mielestäni syytä pyytää anteeksi.
Kommentit
Joo, okei? Tiedätkö, miten ja missä nuo iPodit tehdään? Kivaa? Hyvää elämää? Not.
On useita tapoja edistää hyviä asioita ja elää hyvää elämää. Minun omaani ei kuulu Apple-tuotteiden boikotoiminen — eikä minkään muunkaan asian aktiivinen boikotoiminen.
Tässä maailmassa käytetään hurjan paljon aikaa syyttelyyn ja sormella osoitteluun, roskakasojen tonkimiseen ja vikojen etsimiseen. Kuka tahansa osaa luetella epäkohtia ja levitellä paheksuvia katseitaan.
Minä olen lähtökohtaisesti kiinnostuneempi ratkaisuista kuin ongelmista. Tiedän myös, ettei ongelmia voi ratkaista ajattelemalla samalla tavalla kuin niitä luodessa.
Joo, olet ihan oikeassa siinä, että kommenttini oli toki kärkevä; pahastuin ja ärsyynnyin, kun blogissa, josta pidän, olikin yhtäkkiä tällainen mainospostaus. Aktiivinen boikotoiminen (mitä se edes on?) on kuitenkin ihan eri asia kuin mainostamatta jättäminen. Ihmettelen, mitä varten hyvää elämää käsittelevässä blogissa pitää mainostaa Applen tuotteita, kun itse luen hyvän elämän käsitteeseen kuuluvaksi myös eettisyyden. En itse boikotoi Applea tai mitään muutakaan, mutta pyrin olemaan tukematta ja hehkuttamatta brändejä, jotka toimivat mielestäni eettisesti ja ekologisesti katsoen kyseenalaisesti.
Apple-tuotteiden tuottamisen ja muun ihmisiä ja ympäristöä tylysti hyväksikäyttävän teollisuuden ajattelutavassa korostuu mielestäni piittaamattomuus - ei ilkeys - ja piittaamattomuutta osoittaa mielestäni myös tämäntyyppiset postaukset. Ei tämä ainakaan mitään ongelmanratkaisua ole, vai missasinko jotain?
Moikka Sanna, tapani ajatella ja elää on erilainen kuin sinulla, ja se on ihan ok, eikö vain? Kiitos kommentistasi ja hyvää syksyä!
Joo, saat minun puolestani elää ja ajatella ihan niinkuin lystäät. Mutta joskus kannattaa miettiä pari kertaa, millaisia juttuja tahtoo mainostaa ja hehkuttaa oman blogin lukijoille. Hyvän elämän blogissa Apple-mainokset tuntuvat vähän kököiltä, kun tietää, miten monen elämän mielekkyyttä kyseinen firma kaventaa.
Hei, sori. Piti tulla tänne pyytämään anteeksi, kun jäin miettimään käyttäytymistäni. Olin kohtuuton ja hölmö aukoessani täällä päätäni; lähtökohtaisesti tahdoit tietysti vain näyttää täällä blogissasi söpön kuvan ja kivasta musankuunteluhetkestä, etkä mainostella iPodeja. Omassa elämässäni olen panostanut hirveästi siihen, että kuluttaisin eettisesti, joten joskus harmittaa muiden ihmisten ajattelemattomuus. Mutta kommenttini olivat asiattomia ja epärelevantteja, eikä tapanani ole yleensä hermostua näin, sori siis. Voit puolestani hyvin vaikka poistaa ne.
Moikka Sanna, suotta pyytelet anteeksi. Mikään aihe tai näkökulma ei ole kielletty tässä blogissa. Ja on mahdotonta, että kirjoittaisit jotakin, mitä minun ei kuuluisi lukea (:
Jotta voisit ymmärtää näkökantaani edes hiukan, tahdon korostaa, että minä en usko, että olemme täällä korjaamassa rikkinäistä maailmaa. En edes usko, että maailma on rikki.
Kieltäydyn myös itsepintaisesti uskomasta, että maailmassa olisi absoluuttisesti oikeaita tai vääriä asioita. Jos olisi, kuka ne oikein saisi määritellä? Kuka saisi päättää, mikä on oikea tapa elää, mitä meidän kuuluu syödä, minkä merkkisellä autolla meidän kuuluu ajaa, miten kasvattaa lapsemme ja mihin jumalaan uskoa. Jos lasi on puolillaan vettä, kuka saa päättää, onko se puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Pystymme yksilöinä tekemään paljon maailman oikeudenmukaisuuden ja rauhan edistämiseksi, mutta valtamme rajoittuu vain omiin toimiimme. Aina kun alamme kertoa muille, miten heidän tulisi elää — vaikka motiivimme olisi kuinka hieno — ikään kuin otamme kaikkitietävän roolin, joka syö alkuperäistä pyrkimystämme edistää rauhaa ja tasa-arvoa. Ihmiset tappavat toisiaan riidellessään siitä, mitä jumalaa meidän tulisi rukoilla.
Minä uskon, että me kaikki teemme parhaamme niillä eväillä, mitä meillä kulloinkin on. Ja että parasta, mitä voimme tehdä ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi on pitää huolta itsestämme ja voida itse hyvin.
Rikkinäisinä meistä ei ole mitään apua kellekään. Kun voimme hyvin, meillä ei ole tarvetta moittia tai sortaa toisia, vaan levitämme ympärillemmekin hyvinvointia ja sopusointua.
Sara, sulla on tosi kaunis kuva maailmasta. Oma maailmankuvani on selvästi synkempi, kun olen nähnyt aika paljon kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta ympärilläni asuessani Afrikassa tai työskennellessäni Itä-Helsingissä maahanmuuttajien parissa. Oma elämäni on täydellisen kunnossa ja tunnen olevani erittäin onnellinen ja etuoikeutettu, mutta samalla koen painetta ajaa niiden ihmisten puolia, joilla ei siihen ole itse mahdollisuutta. En tiedä, mikä siihen on oikea tapa; maailman ongelmia ei ratkota pelkällä hyvällä tahdolla, mutta ei tällaisesta päänaukomisestakaan, mitä edellä tein, taida oikein olla apua :) Henkilökohtaisella tasolla olen varmasti tarjonnut tukea ja lohtua monelle vaikeassa tilanteessa elävälle, mutta tuntuu pahalta ajatella, millaisia asioita tuen esimerkiksi kulutusvalinnoillani; näen vaate- ja elektroniikkateollisuuden toiminnassa paljon puhtaasti väärää, ihmisoikeuksien polkemista ja ympäristövaikutusten ignooraamista. Uskon, että maailmassa on paljon hyvää, mutta myös vääryyttä, johon tulisi puuttua. Ja edelleen, tapani edellä ei ollut mitenkään oikea; se oli pelkkää hermostumista huonolla hetkellä. On siis mielestäni syytä pyytää anteeksi.
Lisää uusi kommentti