Eräs viikonloppuna hymyssä suin sivusta seuraamani kaksintaistelu toi mieleeni joskus kuulemani workshop-puheen, jota en enää löytänyt Youtubesta. Puheen sisältö noudatteli idealtaan seuraavaa.
Meidän jokaisen elämässä on tai on joskus ollut tyyppi, joka vie meistä mehut. Tyyppi jonka treffatessamme olemme hyvällä tuulella mutta tapaamisen jälkeen olisimme suunnilleen valmiita sahaamaan kätemme irti. Jotta saisimme jotain painavaa, jota heittää tyypin takaraivoon hänen kävellessään tiehensä tyytyväisenä – meiltä vohkitun positiivisen energian voimaannuttamana.
Tässäpä jotain nerokasta, mitä voimme sanoa energiasyöpölle, joko ääneen tai mielessämme:
Sinä olet raivostuttava ihminen. Aina kun tapaan sinut, olen aluksi hyvällä tuulella. Ja jonkin ajan kuluttua tahtoisin kuristaa sinut. Sinun tapasi olla tuollainen ja sanoa sitä ja tätä tekee minut hulluksi. Sinä edustat kaikkea sitä, mitä minä inhoan ja halveksin. Ja minä todella toivon, koko sydämestäni ja meidän molempien vuoksi, että kaiken tämän kuultuasi et muuta itsessäsi mitään.
Koska ongelma ei ole sinussa, se on minussa. Jostain syystä olen sysännyt oman onneni sinun hartioillesi. Jostain syystä olen riippuvainen sinun olemisestasi ja sanomisistasi. Ja minä tiedän, että ainoa tapa, jolla tämä tilanne voi parantua, on se, että minä muutun. Kukaan ihminen ei ole sellaisenaan hyvä tai paha tai ärsyttävä tai ihana, vaan pystyn näkemään ja kokemaan heissä minkä tahansa piirteen riippuen siitä, mitä ajattelen.
Tiedän, että pääni pystyy ajattelemaan mitä tahansa asioita. Ja että asiat eivät välttämättä ole totta. Mutta koska ajatukseni määräävät tunteeni ja se, mitä tunnen – olipa kyseessä ärtymys tai hurmio – on aina minulle totta, olen erehtynyt luulemaan, että suutun siksi, että sinä olet tuollainen. Vaikka oikeasti suutun siksi, että tartun ajatuksissani asioihin, joita en voi sietää.
Lupaan, sekä itseni että meidän suhteemme takia, ajatella asioita uudesta vinkkelistä. Ensinnäkin, yhtä lailla kun monet sinun tapasi saavat minut kiehumaan raivosta, jokin sinussa on todella tehnyt minuun vaikutuksen. Jokin sinussa saa minut palaamaan luoksesi kerta toisensa jälkeen.
Sinä olet ollut osallisena useissa elämäni suurimmista päätöksistä ja tärkeimmistä tapahtumista, ja olen siitä sinulle hurjan kiitollinen. Jos et olisi elämässäni, en olisi kasvanut tällaiseksi kuin olen. En usko, että olisin voinut elää ilman sinua. Ja olen onnellinen, että koska olet ollut siinä, minun ei ole edes tarvinnut yrittää.
Rakastan tapaasi kävellä huoneeseen pyytelemättä anteeksi omaa olemassaoloasi. Olemalla vain sitä mitä olet ja kyseenalaistamatta sitä, riittääkö se minulle. Ja sinä olet kaunis, en edes osaa selittää, millä kaikilla tavoilla. En ole koskaan nähnyt yhtä heleää ihoa ja lämpimiä silmiä. Sinä olet todella ainutlaatuinen.
Mutta hei odotas, mitäs tässä nyt tapahtui... minähän siedän sinua, oikeastaan minä pidän sinusta, paljon.
Sen verran kun tuota vuodatustasi muistan, äsken sanoit, että olen kamala. Enkä minä todellakaan tehnyt mitään, minä vain olin ja kuuntelin.
Hyvä ettet tehnyt, ei sinun olisi kuulunutkaan. Se olin minä, joka muutuin. Ja nyt kaikki on hyvin.
PS. Kuvassa mainostetaan autoa: "Handicap Car. Very different cars for not-that-different drivers.” Sen tunnelma paitsi sopi teksiini hyvin, kyseessä on varmasti ainoa automainos, johon olen (Lara Stonen ja Mersun lisäksi) vuosiin kiinnittänyt huomiota. Printtikampanjan suunnitellut mainostoimisto on Publicis Brysselissä. Kuvan lähde designyoutrust.com.
Suloista maanantaita ja ajatusten ravistelua!