Kyllä se on mahdollista: elokuva voi tuottaa pettymyksen, vaikka siltä ei odota mitään ja vaikka siihen suhtautuu lempeämmin kuin elokuviin tavallisesti (”No eihän se juoni ole aina pakollinen osa elokuvaa”.)
Sinkkuelämää 2:n eilisestä pressinäytöksestä poistui kuitenkin hämmentynyt joukko trendiläisiä. Missä vaiheessa ennen niin nokkelat henkilöhahmot muuttuivat aikuisiksi draamapissiksiksi? Miksi ne oli meikattukin niin rankasti? Näyttääköhän Carrie Sinkkuelämää vitosessa Donatella Versacelta? Jos Disney tekisi pornoa, olisiko se tällaista tavarahuokailulta?
Sinkkuelämän tekijät alkavat vaikuttaa addikteilta, joille jonkun pitäisi sanoa, että hei, nyt on mennyt överiksi, muilla ei ole enää hauskaa eikä tällainen meno ole teillekään hyväksi.
Mutta niin kauan kuin me olemme valmiita maksamaan elokuvalipuistamme nähdäksemme vaikka Carrien timanteilla koristellun rollaattorin, sama meno varmasti jatkuu.

- Tia Nikkinen

Ps. Jos kaipaat romantiikka ja miellyttävällä tavalla imelän olon, pistä roposi mieluummin Ruotsin kruununprinsessaparin hääsuklaarasiaan. Ihana pakkaus ja hyvää suklaatakin. Löytyy ainakin Helsingin keskustan Stockmannilta.

Klikatessani auki uutista Marc Jacobsin uuden miesten tuoksun lanseerauksesta, aloin välittömästi miettiä, kuka mahtaa olla tuoksun mainoskasvo. Kuvien latautuessa näytölle perjantai-aamun hidastamat aivoni pysähtyivät hetkeksi – öljyttynä, häikäisevällä foliopedillä makaili itse herra Jacobs, pukeutuneena ainoastaan tuoksuunsa.
Mikä mahtoi olla syynä suunnittelijan uhrautumiseen – taantuma, narsismi vai vanha kunnon julkisuustemppu? Oikea vastaus: bisneskumppani Robert Duffy, joka suostutteli Jacobsin malliksi, ”koska näytät nyt niin hyvältä.”
Ja koska Marc Jacobs ei keksinyt miten pukeutua kuviin ilmentääkseen uuden tuoksunsa henkeä, apuun tuli kampanjan kuvannut Juergen Teller, jonka mielestä hopeinen heijastinkalvo riittäisi.
Ja riittihän se – vai riittikö?

-Noora

Lapsi on terve kun se leikkii – vaikka sitten ruualla. Toimituksen iltapäiväkahvit saivat juhlavan käänteen, kun kaupasta kannettiinkin aurinkoisesta säästä riehaantuneena kuohuviiniä ja jätskikakkuainekset. Trendin arkkitehdit päätyivät yhteisymmärryksessä pystyttämään linnan, jonka suklaatuuttitornit, liitulakupatiot ja dominoikkunat kalpenivat puffetnostosillan rinnalla.

– Lotta Nieminen

Kesäkuun numero tuli tänään painosta, ja sen vastaanotto toimituksessa oli vielä tavallistakin hihkuvampi. Kansikuva oli tällä kertaa kaikkien mielestä IHANA ja niin olivat myös Lotan käsin kirjoittamat tekstit, jotka löytyvät tilaajille postitettavan version kannesta.
Erilaisen tilaajakannen toteuttaminen oli graafisen kaksikkomme pitkäaikainen haave. AD Leena ja graafikko Lotta halusivat kannen teksteihin samaa kesäistä keveyttä kuin kuvassakin on.
Kesäkuun Trendi ilmestyy huomenna. Kertokaahan sen saatuanne, hihkummeko vain keskenämme vai haluaisitteko te tilaajat välillä jatkossakin räätälöidyn kannen.

– Tia Nikkinen
trendi.toimitus@forma.fi

Ehkä se johtuu Pariisissa juuri näkemästäni YSL-näyttelystä, tai sitten orastavasta muoti- ja trendiväsymyksestäni. (Tarkoitan siis trendiä pienellä kirjoitettuna, töissä on edelleen etupäässä ihanaa.) Poden nimittäin klassikkokuumetta. Huomaan yhä väkevämmin innostuvani ajattomuudesta. Katsokaa vaikka Jane Birkiniä ja näitä 1970-luvun kuvia.

Kaipuuni kiteytyy tuohon tukkaan, takkiin, sääriin, farkkuihin ja raitapaitaan. Eikä miehessäkään mitään vikaa ole.

–Hanna

Muutama hellepäivä riittää siihen: virittämään aivot erheelliselle lomataajuudelle. Näinä hetkinä on hyvin vaikeaa vakuutella itselleen, että ulos ilmaantuneesta kesästä huolimatta on yhä ihan oikeasti mentävä töihin aamuisin ja tehtävä ihan oikeita töitä.

Mieli on kuitenkin salaa eri mieltä. Se on karannut kesäparatiisin riippumattoon ja katselee sinistä taivasta ja koivunlehtiä. Kyllä se sieltä palaa, kun taas viilenee, mutta tällä hetkellä henkinen maisemani on tämä:

Ei ollenkaan hassumpaa.

- Annaleena

Tänä kesänä kannattaisi järjestää ex-tempore-häät. Kauniiden, persoonallisten valkoisten mekkojen löytäminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa. Tyylit vaihtelevat yöpaitahenkisistä puuvillamekoista minimalistisiin räätälöityihin luomuksiin ja röyhelö-övereihin. Yhteistä kaikille on väri, joka saa päivettyneen ihon näyttämään hehkuvalta. Onneksi valkoisista hulmuhelmoista voi nauttia vaikkei alttarille suuntaisikaan. –Leena

Vihdoin se tuli, helle! Lämpötilan lisäksi myös kaksi muuta varmaa kesän merkkiä on täyttynyt - Ostin jäätelötötterön ja tajusin janoavani värejä. Jälkimmäisen laitoin käytäntöön pukiessani aamulla ylleni hattaranvaaleanpunaisen paidan ja pakkaamalla juuri Chanelin uudesta kesämeikkimallistosta hieman värejä lomalaukkuuni. Alimman kuvan fosforisena sykkivät huulikiiltosävyt (Chanel Gloss Fluo de Chanel, Pop ja Laser) ja aurinkopuuteri (Chanel Soleil Tan de Chanel, Terre D´Or) sopivat lomalaisen naamaan kuin nakutetut. Ja näin humahtaa tämä tyttö TALVIloman viettoon, joka muutaman viikon takaisista tuhkapölyhässäköistä johtuen siirtyi hieman keväisempään ajankohtaan.
Tuduluu, ihanaista viikonloppua!

♥ Virpi

Viime viikonloppu sujui onnellisissa merkeissä Pariisissa. Erityisen onnelliseksi tulin Petit Palais’n Yves Saint Laurentin retrospektiivisestä näyttelystä. Huippukiinnostava ja huimaavan inspiroiva elämys. YSL oli nero! (Tiedän, oivallukseni on noin puoli vuosisataa myöhässä, mutta ei se silti tuntemuksen väkevyyttä himmennä…)

Yksi kohta, jossa tuli pala kurkkuun, oli seinällinen YSL:n mallistoissaan versioimia smokkeja vuosien varrelta. Niissä, jos joissain, kiteytyi YSL:n käsittämätön, visionäärinen ajattomuus. Smokkityyli toimii yhtä hyvin ensi talven juhlissa kuin 1970-luvullakin. Ah, miten inspiroivaa! Kuvassa YSL:n kautta aikain ensimmäinen "le smoking" vuodelta 1966.

Edes kasariajan barbie-nukeilla ei ollut näin dramaattisia juhla-asuja. Keltamusta luomus on vuodelta 1983.

Vuoden 1965 kotelomekko on kunnianosoitus taiteilija Piet Mondrianille.

Laulaja ja tyyli-ikoni Jane Birkin on lahjoittanut näyttelylle haute couture -leninkinsä vuodelta 1971.

Mustavalkoinen mekko oli Catherine Deneuven roolihahmon yllä elokuvassa Päiväperho (1968), johon YSL suunnitteli puvustuksen. Deneuve ja YSL olivat toistensa muusia. Deneuve on sanonut, että kunnioittaakseen YSL:n luomuksia ja niiden upeita materiaaleja niiden ansaitsemalla tavalla, niiden ja paljaan ihon väliin ei saa pukea mitään.

Yksi YSL:n nerouden osa-alueista oli hänen taitonsa ja rohkeutensa yhdistellä värejä. Suunnittelija on yhdistänyt mallistoissaan muun muassa mustaa ja tummansinistä, oranssia ja pinkkiä sekä oranssia, sinistä ja vihreää, kuten tässä vuoden 2002 luomuksessa.

Respect. Muuta ei voi sanoa.

–Hanna

YSL-näyttely on jatkuu 29. elokuuta saakka. www.yslretrospective.com

Kuvat The Estate of Jeanloup Sieff (muotokuva) ja Alexandre Guirkinger (asukuvat).

Harvoin tv-mainokset onnistuvat kunnolla jumppaamaan naurulihaksia. Yleensä ne aikaansaavat vain myötähäpeällisen irvistyksen tai tuhahduksia. Uudet Tupla Mini -mainosvideot sen sijaan kiteyttävät naisille usein tyypillisen ylianalysoinnin niin hervottoman hauskasti, että videoita klikkaillessa toivoo mainosten olevan sketsisarja, jolle saisi nähdä loputtomasti jatkoa. Ollaan me naiset niin pöljiä, ja ihania.

Videot löytyvät myös osoitteesta www.tupla.com

-Virpi