








Auringon haalistamia hiuksia, joutilaita hetkiä, jolloin voi unohtua tuntikausiksi haaveilemaan ei mistään tähdellisestä ja nauttia joka sekunnista.
Tainnuttava kuumuus, joka tekee kaikesta jotenkin epätodellista, päiviä, jotka eivät pääty koskaan ja öitä jotka ovat täynnä mahdollisuuksia mihin vain.
Iho, joka tuoksuu aurinkorasvalta ja ulkoilmalta, tuulessa tanssivat hiukset, jotka tarttuvat mehujään tahmaamiin huuliin ja valo, joka saa kaiken näyttämään kauniimmalta.
Ei sitä voi olla miettimättä, vaikka aina pitäisikin elää hetkessä.
Ja yhtä varmasti, kun kesä taas pian on täällä, jaksan aina vain innostua Sofia Coppolan ohjaamasta elokuvasta The Virgin Suicides - Kauniina kuolleet. Herkkiä kesämekkoja, pitsiä, kukkaruusukkeita ja haaveita, jotka tuntuvat niin todelta, että ne heräävät eloon.
Elokuvan lisäksi suosittelen vilpittömästi Jeffrey Eugenidesin kirjoittamaa samannimistä kirjaa, johon elokuvakin pohjautuu. Se onnistuu viemään pelkillä sanoilla lukijansa maailmaan, jonka Coppola loihti valkokankaalle.
Täydellistä lukemista niihin joutilaisiin hetkiin, sitten joskus.
-Noora